”Monet onkologit suosittelevat kemoterapiaa lähes kaikkiin syöpätyyppeihin, uskolla, jota eivät horju edes lähes jatkuvat epäonnistumiset.”
(Albert Braverman, MD, ”Medical Oncology in the 90s”, Lancet, 1991, osa 337, s. 901)
”Tehokkaimmat reseptimme ovat erittäin riskialttiita, niillä on sivuvaikutuksia ja käytännön ongelmia, ja sen jälkeen, kun kaikki hoitamamme potilaat ovat maksaneet laskunsa, vain pieni osa heistä saa korvauksensa ohimenevässä kasvaimen taantumisessa, ja yleensä vain osittain.”
(Edward G. Griffin, ”World Without Cancer”, American Media Publications, 1996)
”Loppujen lopuksi, ja järkyttävässä useimmissa tapauksissa, ei ole näyttöä siitä, että kemoterapia pidentää elinaikaa. Ja juuri tämä on tämän hoidon suuri valhe: että kasvaimen pienenemisen ja potilaan elämän pidentymisen välillä on korrelaatio.”
(Philip Day, ”Cancer: Why we’re still die to know the truth”, Credence Publications, 2000)
”Useat McGill Cancer Centerin kokopäiväiset tutkijat lähettivät kyselylomakkeen 118 lääkärille, jotka kaikki olivat keuhkosyöpäasiantuntijoita, selvittääkseen heidän luottamustasoaan antamiinsa hoitoihin. Heitä pyydettiin kuvittelemaan, että he itse olisivat sairastuneet tautiin, ja valitsemaan kuudesta nykyisestä kokeellisesta hoidosta. Seitsemänkymmentäyhdeksän lääkäriä vastasi; 64 heistä sanoi, etteivät he suostuisi hoitoon, joka sisältää sisplatiinia – yhtä yleisistä solunsalpaajalääkkeistä – kun taas 58 79:stä uskoi, että kaikki edellä mainitut kokeelliset hoidot olivat mahdottomia hyväksyä niiden tehottomuuden ja solunsalpaajan korkean myrkyllisyyden vuoksi.”
(Philip Day, ”Cancer: Why we’re still dieing to know the truth”, Credence Publications, 2000)
