Hän otti tämän kuvan vain 21 kilometrin päässä kotoa… eikä kukaan koskaan ymmärtänyt, mikä se oli.

Miksi aivomme rakastavat taivaallisia illuusioita

Tämä kuva on niin kiehtova, koska se herättää mielikuvan universaalista ilmiöstä: pareidoliasta. Tämä termi viittaa taipumukseemme nähdä tuttuja muotoja asioissa, jotka eivät ole oikeasti tuttuja. Kasvot pilvissä, sydän kahvivaahdossa, siluetti kuussa… mielemme rakastavat yhdistää pisteitä.

Tämä refleksi on kaikkea muuta kuin merkityksetön. Se heijastaa tarvettamme merkityksellisyyteen, haluamme uskoa, että meidän ja ympäröivän maailman välillä on yhteys. Nämä taivaan merkit, olivatpa ne puhtaasti optisia tai eivät, stimuloivat mielikuvitustamme ja muistuttavat meitä siitä, että kauneus on kaikkialla, jopa siellä, missä sitä vähiten odotamme.

Leave a Comment