Ajan myötä olen kehittänyt monia pieniä rituaaleja. Aamuisin puristan hieman sitruunamehua tuoreeseen kurpitsamehuun ja lisään joskus teelusikallisen hunajaa, jos tarvitsen ripauksen makeutta. Juon sitä hitaasti, melkein kuin meditaatiota tehdessäni. Ja ajattelen usein isoäitiäni, joka tapasi sanoa: “Luonnolla on jotakin jokaiseen vaivaan – sinun tarvitsee vain tietää, mistä etsiä.” Hän itse teki mehuja porkkanoista, punajuurista ja omenoista, varsinkin talvella, kun tuoreet hedelmät olivat kalliita. Nyt ymmärrän, miksi hänellä oli aina niin paljon energiaa.
Kerran kokeilin juoda pelkkää kurpitsamehua aamiaiseksi kokonaisen viikon ajan. Tunsin oloni yllättävän kylläiseksi, vaikka en ollut syönyt mitään muuta. Se johtui kuidusta – se täyttää vatsan ilman, että siitä tulisi paljon kaloreita. Ja mikä parasta: ei ollut makeanhimoa. Kehoni oli rauhallinen ja mieleni valpas. Tajusin, kuinka hyvältä tuntuu antaa keholleen jotain luonnollista, joka ei kuormita sitä liikaa.
Teen nyt mehua myös lapsilleni, mutta sekoitan siihen omenaa ja appelsiinia, jotta se olisi makeampaa. He kutsuvat sitä “auringonpaistejuomaksi”, koska se on niin kauniin oranssin värinen. Ja mielestäni se on täydellistä – kurpitsamehu on kuin nestemäistä auringonpaistetta, joka lämmittää kehoa ja sielua.
On monia pieniä niksejä, joilla mehu pysyy tuoreena ja herkullisena: Jos sinulla ei ole mehustin, voit yksinkertaisesti käyttää tehosekoitinta ja kaataa mehun hienon siivilän läpi. Kermaisemman koostumuksen saat lisäämällä mantelimaitoa. Ja jos pidät vaihtelusta, yhdistä kurpitsaa sellerin, punajuuren tai jopa pinaatin kanssa – tämä luo visuaalisesti upeita ja jännittäviä makuyhdistelmiä.
Muistan keskustelun naapuruston naisen kanssa, jonka veljellä oli maksaongelmia. Hän kertoi minulle tehneensä hänelle tuoretta mehua joka ilta, koska tämä sanoi tuntevansa olonsa “kevyemmäksi” sen juomisen jälkeen. Nainen sanoi: “On kuin keho vain huokaisisi helpotuksesta.” Se kosketti minua, koska juuri sitä hyvän ravinnon pitäisi tehdä – sen ei pitäisi vain täyttää vatsaa, vaan auttaa kehoa hengittämään vapaasti.
Kurpitsamehu sopii erinomaisesti myös ikääntyneille. Isäni, joka ennen valitti väsymystä, juo nyt lasillisen joka toinen päivä. Hän sanoo, että hänen verenpaineensa on vakaampi ja hän nukkuu paremmin. Olen lukenut, että kurpitsan kalium itse asiassa auttaa säätelemään verenpainetta ja että magnesium on tärkeä hermoille. Tämän kuultuaan ei ole ihme, että luontaislääketieteessä on arvostettu kurpitsaa vuosisatojen ajan.
Mielestäni kurpitsamehun kiehtovin ominaisuus on sen monipuolisuus. Se on makeaa, muttei liian makeaa. Se rauhoittaa tekemättä uneliaaksi. Se ravitsee olematta raskas. On melkein kuin luonto olisi luonut sillä tasapainon, jonka me ihmiset niin usein menetämme jokapäiväisessä elämässämme.
Ja joka kerta, kun pidän lasia kädessäni, muistan, ettei terveydellä ole mitään tekemistä monimutkaisten dieettien tai kalliiden superruokien kanssa. Se alkaa yksinkertaisista asioista: kurpitsasta, tehosekoittimesta ja halusta tehdä jotain hyvää itselleen.
Nykyään kurpitsamehu ei ole minulle enää trendi – se on osa elämääni. Juon sitä keväällä energian saamiseksi, kesällä virkistävänä juomana, syksyllä kehon vahvistamiseksi ja talvella immuunijärjestelmäni tukemiseksi. Perheeni on tottunut näkemään aina kirkkaan oranssin lasin jossain keittiössä. Ja kun vieraita tulee, tarjoan sitä ylpeänä – monet yllättyvät siitä, kuinka hyvältä se maistuu.
Ehkä juuri siksi niin monet vanhat kotikonstit ovat säilyneet: koska ne toimivat. Koska ne siirtyvät sukupolvelta toiselle, ei mainonnan, vaan kokemuksen kautta. Ja juuri näin minä näen kurpitsamehun – pienenä lahjana luonnolta, joka muistuttaa meitä siitä, että paraneminen alkaa usein siitä, missä yksinkertaisuus ja tietoisuus kohtaavat.
Tiedän, etteivät kaikki usko näihin asioihin. Jotkut tarvitsevat tutkimuksia, toiset vain haluavat tietää. Mutta minulle tärkeintä on se, mitä tunnen. Ja kuukausien säännöllisen kurpitsamehun juomisen jälkeen voin sanoa: tunnen oloni kevyemmäksi, selkeämmäksi ja kyllä – elävämmäksi. Ehkä se ei ole tieteellinen määritelmä terveydelle, mutta se on minun määritelmäni. Ja se riittää minulle.
