On olemassa reseptejä, jotka eivät ole lainkaan reseptejä, vaan muistoja. Ne tuoksuvat sunnuntailta, rakkaudelta, sydämestä kumpuavalta hymyltä. Isoäidin koukuttava jälkiruoka on yksi tällainen resepti. Kun suljen silmäni, näen hänet yhä – vanhan sinisen kulhon, jota hän käytti vain tähän jälkiruokaan, reunasta hieman lohkeilevan, mutta säihkyvän puhtaana. Näen hänen sekoittavan kvarkkia puulusikalla, vatkaavan kermaa, kunnes muodostuu pieniä aaltoja, ja hyräilevän hiljaa vanhaa laulua, jota kukaan muu kuin hän ei tuntenut. Ja näen meidät lapset – kärsimättöminä, silmät suurina, istumassa pöydässä lusikka kädessä ja odottamassa merkkiä: “Okei, nyt voit maistaa sitä.”
Tämä jälkiruoka oli meille enemmän kuin vain jälkiruoka. Se oli rituaali. Se oli lohtua pitkän päivän jälkeen, palkinto läksyjen tekemisen jälkeen ja pieni pala taivasta sunnuntaipaistin jälkeen. Kun isoäiti otti kulhon jääkaapista, huoneen ylle laskeutui hiljaisuus. Kaikki tiesivät: nyt tuli paras osuus. Ja jopa silloin, kun hän sanoi: “Vain vähän”, me kaikki tiesimme – lopulta oli aina ylimääräistä.
Isoäidin koukuttavan jälkiruoan taika on sen yksinkertaisuudessa. Ei monimutkaisia ainesosia, ei modernia keittiötä, ei gramman tarkkuudella mittaavia vaakoja. Vain tunnetta, kärsivällisyyttä ja rakkautta. Hän ei koskaan kutsunut sitä “jälkiruoaksi”, vaan yksinkertaisesti “kerroskermaksi”. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, miksi talossamme ei koskaan jäänyt mitään tähteitä – koska sitä ei vain voinut lopettaa.
Muistan tuoksun, kun hän sekoitti vaniljan joukkoon. Se oli lämmin, lohduttava tuoksu, joka täytti koko keittiön. Vaniljaa, kermaa, ripaus kirsikkaa – se oli kodin olemus. Isoäiti ei koskaan tehnyt jälkiruokaa monitoimikoneella, vaan käsin. Hän sanoi aina: “Kun sekoitat sitä, ajattele, kenet teet onnelliseksi.” Vannon, että eron pystyi maistamaan.
Nykyään teen hänen reseptinsä täsmälleen samalla tavalla, paitsi että joskus muutan sitä hieman – joskus vadelmilla, joskus persikoilla, joskus ripauksella Amarettoa, kun lapsia ei ole paikalla. Mutta ydin pysyy samana: rahka, kerma, vaniljasokeri, voileipäkeksit. Ei trendejä, ei chiasiemeniä, ei proteiinijauhetta – vain rehellisiä ainesosia, kuten ne ennenkin tunsit.
Ainekset – yksinkertaiset mutta täydellisesti tasapainotetut
Noin 4–6 annokseen tarvitset:
