Johdanto
Täydellisesti paistetun perunan yksinkertaisuudessa on jotain taianomaista. Kultainen, rapea kuori antaa tilaa kuohkealle, höyryävälle sisukselle, joka tuntuu kuin lämpimältä halaukselta lautasella. Se on vaatimaton ruokalaji, jonka juuret ulottuvat vuosisatojen taakse, mutta se koristaa edelleen kaikkea perheillallisista arkipäivisin elegantteihin ravintoloiden ruokalistoihin.
Muistan ensimmäisen kunnon uuniperunakokemukseni pienessä maaseutumajassa. Peruna oli valtava, tarjoiltiin höyryävän kuumana, ja sen päällä oli vain voita ja ripaus merisuolaa. Se oli puhdasta, rehellistä lohturuokaa – sellaista, joka saa hidastamaan ja nauttimaan jokaisesta suupalasta.
JATKA LUKEMISTA SEURAAVALLA SIVULLA
